Julkaistu 
27.9.2022
 - 
Päivitetty 
26.9.2022

Miten beetasalpaajat tulee huomioida kestävyysliikunnassa?

Beetasalpaajat vaikuttavat muun muassa sydämen maksimisykkeeseen ja rasituskestävyyteen

Valtteri Pohjola

Terveystieteiden maisteri, fysioterapeutti

Tutustu kirjoittajaan ja hänen muihin artikkeleihin

Miten beetasalpaajat tulee huomioida kestävyysliikunnassa?

Kohonneen verenpaineen keskeisimpiä riskitekijöitä väestötasolla ovat natriumin liiallinen saanti, alkoholin runsas käyttö, fyysisen aktiivisuuden vähyys ja ylipaino (Kohonnut verenpaine: Käypä hoito -suositus 2020). Näihin osatekijöihin vaikuttaminen elintapamuutoksilla onkin keskeinen osa sekä kohonneen verenpaineen hoitoa että ennaltaehkäisyä. Kohonneen verenpaineen yleinen hoitotavoite on keskimääräinen verenpainetaso ammattihenkilön mittauksissa < 140/90 mmHg sekä kotimittauksissa < 135/85 mmHg (Hekkala, A-M. 5.9.2018). Verenpainelääkkeiden käyttöä osana hoitoa voidaan pohtia tapauksissa, joissa elintapamuutoksista muutoksista huolimatta verenpaine pysyy koholla. Lääkehoito yhdistetään osaksi hoitoa elintapamuutosten lisäksi riippuen myös kohonneen verenpaineen tasosta. (Hekkala, A-M. 5.9.2018; Kohonnut verenpaine: Käypä hoito -suositus 2020) 

Miten lääkehoito tulee huomioida kestävyysliikuntaa suunniteltaessa? Ensimmäisessä osassa keskitytään muun muassa kohonneen verenpaineen hoitoon käytettyjen beetasalpaajalääkkeiden ryhmään.

Beetasalpaajat

Kohonneen verenpaineen hoidossa käytettäviä lääkeryhmiä ovat angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjät (ACE:n estäjät), angiotensiinireseptorin salpaajat, diureetit, kalsiumkanavan salpaajat ja beetasalpaajat (Kohonnut verenpaine: Käypä hoito -suositus 2020). Verenpainetaudin mekanismit voivat olla erilaisia ja yksilötasolla muut sairaudet on otettava huomioon. Näin ollen myös lääkehoito valitaan etiologian ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. 

Beetasalpaajat ovat heterogeeninen lääkeryhmä, joita voidaan luokitella pääasiallisten vaikutuskohteittensa ja verenkiertoelimistöön liittyvien ominaisuuksiensa kautta. Beetasalpaajia voidaan jakaa selektiivisiin, epäselektiivisiin, ISA-aktiivisiin sekä alfa- ja beetareseptoreihin vaikuttaviin lääkeaineisiin (Chick ym. 1988; Ladage ym. 2012; Lehtonen & Pentikäinen 2002). Beetasalpaajia ei käytetä yksinomaan kohonneen verenpaineen hoidossa vaan muita käyttöaiheita on muun muassa: sepelvaltimotaudin ennusteen parantaminen sydäninfarktin jälkeen, angina pectoris -oireen lieventäminen, sydämen rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta (Suomen sydänliitto 2011). 

Beetasalpaajalääkkeet vaikuttavat elimistössä siten, että ne toimivat katekoliamiinien käynnistämiä reaktioita vastaan salpaamalla niiden vaikutuskohdan eli adrenoreseptorin. Beeta-adrenergiset reseptorit ovat yhdessä tärkeitä verenkiertoelimistön homeostaasin säätelijöitä. (Ladage ym. 2012) Beeta1-reseptorit ovat adrenaliinin ja noradrenaliinin vaikutuskohtia sydämessä. Beeta1-reseptorien aktivaation kautta verenpaine kasvaa sydämen sykkeen ja minuuttitilavuuden kasvun myötä. (Moraes ym. 2017) Beeta2-reseptoreja sijaitsee ihmiskehossa verisuoniston ja keuhkoputkiston sileässä lihaskudoksessa ja beeta3-reseptoreja rasvakudoksessa, jossa niiden arvellaan osallistuvat rasva-aineenvaihduntaan (Ladage ym. 2012). Näin ollen, eri beetasalpaajalääkkeiden vasteet ovat hyvinkin erilaisia riippuen siitä mihin adrenergisiin reseptoreihin elimistössä tietty beetasalpaajalääke vaikuttaa.

Kestävyysliikunta ja beetasalpaajat

Selektiivisillä beetasalpaajilla tarkoitetaan sydämen beeta1-reseptoreihin vaikuttamisen spesifisyyttä. Beeta1-reseptorien salpauksen myötä sydämen syke ja supistumisvireys laskee, joka puolestaan ehkäisee sydämen minuuttitilavuuden ja verenpaineen nousua (Moraes ym. 2017). Epäselektiiviksi luokiteltavat beetasalpaajat vaikuttavat beeta1-reseptorien lisäksi myös muun muassa keuhkoputkien beeta2-reseptoreihin, jolloin seurauksena on keuhkoputkien sileän lihaksen supistuminen. Varsinainen jako selektiivisiin ja epäselektiivisiin beetasalpaajiin on kuitenkin suhteellista ja riippuu annostuksesta. (Lehtonen & Pentikäinen 2002) ISA-aktiivisuudella tarkoitetaan sympatomimeettistä vaikutusta eli beetasalpaajalääkkeen aiheuttamaa osittaista beetareseptoristimulaatiota, jolloin sydämen sykettä madaltava vaikutus on vähäisempi tavanomaiseen beetasalpaajaan verrattuna (Lehtonen & Pentikäinen 2002; Suomen sydänliitto 2011). Osa beetasalpaajista voi vaikuttaa myös verisuonten seinämien alfareseptoreihin, jolla on verisuonissa laajentavaa vaikutusta (Hekkala, A-M. 30.6.2022).

Sydämen lyöntitiheyteen kohdistuvien vaikutusten vuoksi myös maksimaalisen ja submaksimaalisen rasituksen aikaiset hengitys- ja verenkiertoelimistön vasteet vaimenevat beetasalpaajalääkityksen aikana. On havaittu, että sydämen leposyke ja kuormituksen aikainen syke samalla työmäärällä laskee (Ladage ym. 2012; Priel ym. 2021) ja koettu liikunnan rasittavuus kasvaa (Ladage ym. 2012). Maksimisykkeen ja maksimaalisen hapenottokyvyn pienentyessä liikunnan intensiteetin määrittäminen laskennalliseen maksimaaliseen hapenottokykyyn tai sykkeeseen perustuen ei ole suositeltavaa. Näin ollen korkean verenpaineen liikuntahoitoon suositellun kohtuukuormitteisen liikunnan yksilöllisen intensiteetin laatimiseen voisi käyttää esimerkiksi RPE-asteikkoa (rate of perceived exertion) tai laktaattikynnystä. (Moraes ym. 2017)

Beetasalpaajalääkkeillä on todettu olevan myös vaikutusta sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan kuormituksen aikana. Tietyt beetasalpaajalääkkeet aiheuttavat lihasten verenkierron heikkenemistä (Ladage ym. 2012; Ylitalo 1994) ja glykogeenin sekä rasva-aineiden pilkkoutumisen on havaittu olevan riippuvaisia beetareseptoriaktivaatiosta (Chick ym. 1988). Dynaamisen rasituksen sieto on luultavasti parempaa beeta1 -selektiivisiä lääkkeitä käyttävillä johtuen osittain siitä, että selektiiviset beetasalpaajat eivät vaikuta sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan tai verisuonten supistumiseen samassa mittakaavassa kuin epäselektiiviset (Chick ym. 1988; Ladage ym. 2012; Ylitalo 1994).

Yhteenveto

Verenpainelääkitystä käytetään elintapamuutosten lisäksi osana hypertension hoitoa kun pelkällä elintapahoidolla ei saavuteta tavoiteltua verenpainetasoa sekä riippuen hypertension tasosta. Beetasalpaajat ovat lääkeaineryhmä, jotka luokitellaan vaikutuskohteittensa ja verenkiertoelimistöön liittyvien ominaisuuksiensa kautta.

Kestävyysliikunnassa beetasalpaajien hengitys- ja verenkiertoelimistöön sekä energia-aineenvaihduntaan kohdistuvien vasteiden vuoksi liikunnallinen suorituskyky heikentyy johtuen adrenaliinin ja noradrenaliinin sympaattisten vaikutusten estymisestä. Kestävyysliikuntainterventiota suunnitellessa on tärkeää ottaa huomioon beetasalpaajahoidon vaikutukset esimerkiksi sydämen maksimisykkeeseen, maksimaaliseen hapenottokykyyn, verenpaineeseen sekä rasituskestävyyden vähenemiseen. Tyypillisesti kestävyysliikunnan intensiteetin suunnittelussa käytetyt laskennalliset VO2max ja maksimaalinen syke eivät lääkityksen aikana vastaa normaalitilaa, joten subjektiivisesti arvioitua liikunnan kuormittavuutta (RPE) tai laktaattikynnystä voidaan käyttää harjoitustason määrittämisessä.

Lähteet

Chick, T. W., Halperin, A. K., & Gacek, E. M. (1988). The effect of antihypertensive medications on exercise performance: a review. Medicine and science in sports and exercise, 20(5), 447–454.

Hekkala, A-M. (2018). Kohonnut verenpaine. Sydänliitto - verkkosivu. https://sydan.fi/fakta/kohonnut-verenpaine/

Hekkala, A-M. (2022). Beetasalpaajat. Sydänliitto -verkkosivu. https://sydan.fi/fakta/beetasalpaajat/

Kohonnut verenpaine. Käypä hoito -suositus. (2020). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. https://www.kaypahoito.fi/hoi04010

Ladage, D., Schwinger, R. H., & Brixius, K. (2013). Cardio-selective beta-blocker: pharmacological evidence and their influence on exercise capacity. Cardiovascular therapeutics, 31(2), 76–83. https://doi.org/10.1111/j.1755-5922.2011.00306.x

Lehtonen, L. & Pentikäinen, P. (2002). Onko beetasalpaajissa eroja? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Helsinki: Duodecim. 118(12):1273-1281. https://www.duodecimlehti.fi/duo93010

Moraes-Silva, I. C., Mostarda, C. T., Silva-Filho, A. C., & Irigoyen, M. C. (2017). Hypertension and Exercise Training: Evidence from Clinical Studies. Advances in experimental medicine and biology, 1000, 65–84. https://doi.org/10.1007/978-981-10-4304-8_5

Priel, E., Wahab, M., Mondal, T., Freitag, A., O'Byrne, P. M., Killian, K. J., & Satia, I. (2021). The Impact of beta blockade on the cardio-respiratory system and symptoms during exercise. Current research in physiology, 4, 235–242. https://doi.org/10.1016/j.crphys.2021.10.002

Suomen Sydänliitto. (2011). Sydänlääkkeet ja liikunta. Verkkosivu. https://kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50075d.pdf

Ylitalo, P. (1994). Lääkehoito ja liikunta. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Helsinki: Duodecim. 110(12):1207. https://www.duodecimlehti.fi/duo40258#s2

Uudet artikkelit suoraan sähköpostiin?

Jos kiinnostuit meidän tutkittuun tietoon perustuvista artikkeleista, lähetämme ilomielin tulevat artikkelit suoraan sähköpostiisi - kokonaisina.

Kiitos uutiskirjeen tilauksesta!
Oops! Something went wrong while submitting the form.
Tietosuojaseloste

Muita kirjoituksia